Yhteistyökuvioita

Katri Arohonka (TOL:n varajäsen) ja Emma Koskinen (TOL:n varsinainen jäsen) kävivät eilen torstaina Raumalla. Vettä tuli ihan riittävästi matkalla, mutta missä 2 kässyä tapaa juttua riittää.

Meidät oli kutsuttu esittelemään Tekstiiliopettajaliittoa raumalaisille opiskelijanaluille. Vuoromme oli heti TAO:n puheenjohtajan jälkeen. Kodikkaassa TK-Killan opiskelijatalossa ryystimme alkuun kahvia ja piparia. Tekniset vempaimet ja yhdistysjyrä Emma toimivat moitteetta! Ihan heti kukaan ei luvannut jäseneksemme ;)

Nyt on mainoksen aika!

Sain muistutuksen, että joku tämän blogisivun linkeistä on vanhentunut. Korjasin sen, ja tajusin, että meidän yhdistyksellä on monia aktiivisia nettituottajia! Jos kaikissa maakunnissa ollaan näin aktiivisesti esillä, pitäisi ihmisillä olla saatavilla erittäin hyvä kuva siitä, mitä luokissa opiskellaan.

Katsastapa linkkilistaa ja käy kurkkaamassa eri koulujen ja käsityönopettajien luokkiin!

Vasara ikkunaan

Ilkivaltaan taitaa törmätä jokainen peruskoulun ope urallaan. Tuntuu siltä, että koulussa aikanaan viihtymättömät palaavat koulusta päästyään viihtymään koulun pihaan.

Omalla urallani olen törmännyt esim. vessan paperikaaokseen ja koulunpihassa poltettuun autoon. Koskaan luokkaa ei ole sekoitettu - paitsi tänään. Kengän pohjassa rahisi oudosti ja autojen äänet kuului tiellä. Valot päälle ja kas! - Ikkunan läpi oli heitetty vasara. Sitä ei oltu viety teknisen työn luokasta. Lasinsiruja oli kaikkialla...

Vähän erilainen maanantaiaamu.

Kun käsityö lähtee kotiin

Tämä ope välillä miettii, mitä käsityölle tapahtuu, kun oppilas saa sen kotiinsa. Yleensä sitä kärtetään heti kotiin, kun kidutan jokaista sanomalla, että viikon päästä. Ehtiipähän olla vähän ikkunalaudalla esillä arvioinnin lisäksi.

Usein siis innolla työ viedään kotiin, mutta mikä sen lähitulevaisuus on? Arvostetaanko sitä yleisesti kodissa vai odotetaanko sen unohtumista lapsen mielestä, jotta se voidaan hävittää sopimattomana sisustukseen tai jotain?

Samaa pohdin joka kerta, kun oma lapseni (9 ja 11v.) tuovat käsityön kotiin. Ilolla se esitellään ja sitten vaivihkaa seuraan, minne lapsi sen itse sijoittaa. Ammattini tuntien, vanhempi lapsistani on lahjoittanut pari varhaisempaa työtä kouluuni malleiksi. Siellä ne ovatkin saaneet huomiota, ja ovat muiden ilona. Yksi hyvä puoli on myös se, että sieltä ne saa sitten tarvittaessa myös takaisin!

Töiden suunnittelussa mietin kotien täyttymistä kaikella tavaralla, ja yritän tarjota kotiluokkaan yhteiskäyttöön tai hyväntekeväisyyteen tekemistä. Sepäs vaan ei olekaan suosittua! Pitää kokonaan päättää, jos haluaa työn suuntautuvan kotia pidemmälle.

Tyttäreni sijoitti tällä viikolla koulusta kotiin tuomansa pikkuhyllyn näin.

Kansioita läjäpäin

Koulun kässänope jäi eläkkeelle ja toi kaaaaikeeen opiskeluaikaisista kässämatskuista lähtien koulun leikkuunpöydälle. Pikkuhiljaa olen neljää pahvilaatikkoa tyhjännyt, kun en raaski heivata sekajätteeseenkään. Muitakin luokassa kässää opettavia oon kehoittanut penkomaan itselleen opetusmatskua. Ei nähdäkseni ole kovinkaan kummoisesti kelvannut. Harrastusta on haitannut oppitunnit (?!) ja se, että omien tuntieni jälkeen luokassa pitää aina joku muu tuntejaan.

Olen löytänyt ihanaa 70-luvun nostalgiaa, vaivalla ja tarkkuudella tehtyjä tilkkuja sekä kaunokirjoituksella tehtyjä tuntisuunnitelmia, joita kukaan ei enää jaksa lukea. Hienoimmista esimerkeistä tullee vaikka upeita kortteja. Joku saattaa vielä luulla, että mä oon niin taitava ja viitseliäs ;)) No, onhan noita samantyyppisiä mappeja itselläkin riittävästi, ja vuosikymmenten materiaalit myös toisesta opetuskoulustani.

No, kaikkea ei voi säilyttää, kun luokassa oli jo ennestään kymmeniä mappeja sekä pikkulaatikoita täynnä jotain epäilemättä asiaan liittyvää. Niiden aika on sitten joskus, kun kaipaan lisää ilmaista harrastusta...

Ohjelmointi ja robotiikka

Onko ohjelmointi ja robotiikka päivän sanat käsityössä?

Toisessa opetuskoulussani oli Brotherin kirjova ompelukone. Kaikki siistissä ja täysin käyttökelpoisessa kunnossa! Kuvassa kokeilen vaaleanpunaisen satukissan kirjontaa. Ei ihan onnistunut. Oli tukikangas collegen takana, mutta silti veti ryttyyn niin, että korvien viimeistely sijoittui silmien ylle... Alusta liian löysällä vissiinkin...
Tästä se ohjelmointi kässässä monipuolistuu! Kun vielä pyydän Ompelukoneliike Juntusen tunnille toisiksi käsiksi, saadaan collegeshortsiin kivat pienet kuvat. Kysymys vaan kuuluu: Millä ajalla? Jätänkö virkkauksen (4h) pois? Mikä on arvokasta ja oppilaan kannalta järkevää?

Vielä yhteistyöstä koulun sisällä...

Tänään uusi, nuori miesope kysyi, joko pitäis suunnitella kevään projektijaksoa. Se oli raikas tuulahdus itselleni, sillä olen jo vuoden pyrkinyt herättelemään teknisen työn tekniikoita opettavia pohtimaan tulevia kiemuroita! Suurta intoa ei uudistuksiin ole ollut. Senkin ymmärrän hyvin.
Jos itse olisin luokanope matikoineen ja uskontoineen, intoni noudattaa ortodoksisesti annettuja ohjeita (OPS) haalenisi huomattavasti myös kässän kohdalla. Ei siis auta kuin itse yrittää ottaa selvää siitä, miten käytännössä monimateriaalinen, oppilaan suunnittelema työjakso käytännössä kannattaa hallinnoida. Jotta oppilaille jäisi kässästä myös hyvä mieli - ja ehkä myös opelle!

Syttyykö tulipalo?

No tulihan se päivä! Se, jolloin oppilas jättää silitysraudan silitysasentoon laudalla. Kyseessä oli vielä 5. -luokkalainen, joten vähän ihmettelen. Onhan silittämistä tehty jo kahtena vuonna useampaankin otteeseen.

Palaneen käry saavutti nenäni ja juoksin silityspisteelle. Alla näkyy lopputulos: kaunis, uusi silityslaudanpäällinen sai lisäkuvion...

Pikkujoulut tulossa ;)

Olemme kovin ajoissa, mutta onpahan pikkujoulut valmiina sitten odottamassa:

Kirjoitapa jo kalenteriin maanantain 14. marraskuuta klo 17.30 varaus Satakunnan Tekstiiliopettajille!

Silloin tapaamme tunnelmallisella Noormarkun ruukilla, jossa vanhassa puutalossa sijaisee Taitotalon toimipiste. Paikka on niinh tunnelmallinen, että 20 henkeä on paikallemahtumismaksimi!

Meille on varattu erilaista jouluista tekemistä, mutta paikalle voi tulla pelkästään tapaamaan kollegoita. Kimppakyytejäkin on suunnitteilla. Oheinen kuva antaa vihjeen tekemisestä...

Materiaalit on jokaisen maksettava itse

Lukiodiplomista

Jäsenemme Katja Kaiku valmistui, ja hänen gradustaan oli TAO:n lehdessä Tekninen opettaja aukeaman juttu.

Hyvää viikonloppua!

Opettajanhuoneessa oli tänään perjantaina todellinen perjantaitunnelma!

Joku toi pöydälle "italialaistyyppisiä" pikkuleipiä, joissa maistui Amaretto ja karvasmanteli. Tällöin todettiin, että tennispallopurtelon vois vielä poksauttaa auki, sillä sen ääni on kuin shamppanjapullon avautuminen.

Työparityöskentelystä...

Menneellä ops-kaudella suunnittelin ja teetin projektitöitä oppilailla teknisen työn lehtorin kanssa, joka on jo pari vuotta sitten päässyt eläkkeelle. Tällöin tuli tutustuttua lähemminkin toisen käsityöopen ajatuksiin aineestamme. Oikeastaan työskentelimme läheisemmin kuin ne kässänopet, joiden oppilaat opiskelivat puolet TN- ja puolet TS-luokassa.

Tunnen saaneeni jotain mallia tuolloisesta parityöskentelystä uuteen opsiin. Nykyään koulussamme minulla on vuosittain 4-6 työparia. Sitten alkuviikon koululla on vielä 3 lisää! Jokaisen kanssa on erikseen sovittava ja tunnusteltava, miten työskennellään. Nythän työskentelystä tullee kevättalvella entistä tiiviimpää, kun loppukevään projektitöitä suunnitellaan koko luokan kera.

Ja ei kun ens viikolla jälleen kevään SuperProjektin suunnittelukokoukseen!

Kiertopiste

Hohoi kaikki porilaiset opet!

Materiaalipankin perillinen on Kiertopiste Kiertokadulla (15). Tämä on nyt sitten tätä projektia projektin perään: Ensin oli Materiaalipankki, joka muutti useampaan otteeseen. Tänä vuonna on avattu kerrostalon kivijalkaan aivan vastaava Kiertopiste. Netissä luki vain, että Materiaalipankki on lopetettu. Sain yhdeltä luokanopelta vihiä, että homma jatkuu sittenkin...

Kävin eilen paikanpäällä. Silloin oli kaikille ihmisille avoimet ovet. Paljon tavaraa oli kuulema jo kannettu ulos, mutta kyllä jäljelläkin oli moneen lähtöön. Nappeja, neppareita, solkia..... Mappeja, kahvipusseja muovikasseittain ym ym.
Isompia kankaita oli hyllyssä jäljellä vähemmän, mutta joulusiivoukset kuulema kohta alkaa, ja koteja tyhjätään ylimääräisestä.

Elämme renesanssia: Monet eivät viitsi/osaa korjata vaatteita, joten ylimäärä ja tarpeettomaksi koettu käsityötarvike lentää kodista/jäämistöstä. Onneksi osa päätyy kiertoon! Myös esim. päiväkodit kuulema tuovat ylijäämäänsä ja ottavat muuta tarvitsemaansa.

Tiedoksi: Otin kaikki hyvät vetoketjut ;)

Syyskokous tulossa!

Alustava kutsu jäsenillemme syyskokoukseen:

torstaina 6.10. klo 17.30

tervetuloa

Toejoen koululle!

Aiheena uuden opsin toteutus

Lomautus!

OAJ-yhteyshenkilömme oli käynyt lomautusinfossa ja kertoi, että lomautukset ovat Suomessa aika vähissä. Joskin niitä on Satakunnassa sitten useampia: Pori, Rauma ja Ulvila!

Saamme Porissa nauttia 10 pvän lomautuksesta (opettajat), joista 4 on sijoitettu koulupäiviin. Älytön paperihomma ja päivämäärien ylösmerkitseminen. Puhumattakaan oppilaiden pelkästä valvomisesta. Ihan siinä tuntien aikana itsekin tylsistyy. Uumoilen tekstiilimateriaaleja tai vaatevallankumousta niiksi tunneiksi, kun kaitsettavanani on koko luokka (tn-ope lomautettu).

Tänään kävin pyörällä uimahallin kuntosalilla toteamassa, että myös kaupungin työntekijöiden ohjattu kuntosaliharjoittelu on poistettu koko syksyltä.

Maailmankansalaiset ja koodaus

Olipas eilisessä Helsingin Sanomissa todellinen maailmanmatkaajamimmi, joka uskalsi myöntää vajaavuutensa, mutta tekee silti niiiiin monia asioita. Ihan huimaa. Itselle matkustaminen ulkomaille on tapahtunut aina turismin statuksella. Toisinkin olisin voinut tehdä - ja minne, mihin töihin, olisinkaan päätynyt...?!

Nasan tutkimuskeskuksen, Intian ja Keski-Euroopassa opiskelun ja työskentelyn jälkeen Henrietta Kekäläinen opettaa lapsia ja nuoria koodaamaan. 3-kymppisellä naisella on Mehackit-niminen (sanaleikki!) yritys, joka tarjoaa juuri tätä ohjelmointi- ja robotiikkajuttua uuden opsin mukaisesti.

Luin artikkelin vasta tänään aamukahvilla. Se loppuu näin:
"Uusien asioiden toteuttaminen vaatii vain päättäväisyyttä ja uskallusta."
Henrietta saa sen kuullostamaan niin helpolta!

Helsingin Sanomat 3.9.2016 Lauantai-liite

Open oman työskentelyn uudistaminen

Aloitin jo pari vuotta sitten erilaisten lehtijuttujen keräämisen, joissa esiteltiin jonkinlaista uutta ideaa opetukseen. Viime vuonna ainoa uudistus oli se, että oppilaat kuvasivat töitä ja työskentelyä kässäntunnilla tabletilla. Lähinnä itse sitten siirsin kuvat Porin Pedanetiin koulumme käsityö-otsikon alle.

Kesällä oli viimein pakko käydä kokoelmakansiota läpi ja karsia jyviä akanoista. Päätin, että uudistusta on tapahduttava. Keväällä oli jo sovittu, että käsityötunnit jaetaan kaikilla oppilailla (3-6 lk) kolmeen osaan:
Syksyllä kaikilla on niin kutsutut tekniikkajaksot tekstiili- ja teknisen työn materiaaleilla. Näihin siis lukuvuodesta kuluu noin 1/3 ja 1/3. Viimeinen 1/3 on puhtaasti oman projektin tekemistä annetusta aiheesta. Aiheet ovat pääosin vielä toistaiseksi auki...

Pikkusen porrastettiin projektityön aloitusta, joten tekniikkajaksoon jää oppilaalla (ja opella!) aikaa 10-12 viikkoa (20-24 oppituntia). Itselle tulee tunne, että on kaadettava oppilaille mahdollisimman paljon oppia, joka sotii erityisesti sitä vastaan, kun pitäisi opettaa ajattelemaan! Tekniikkajaksolla olen helposti lipsahtanut kaavamaiseen ja vanhahtavaan opetukseen. Onhan näin tapahduttua helppo lohduttautua sillä, että keväällä sitten oppilas käyttää omia aivojaan...

Taisteluni vanhoillisia työtapoja vastaan jatkuu... Mutta ei heitetä lasta pesuveden mukana!

(kuva Turun Puolalan koulusta: meillä ei ole älytauluja)

Valinnaisena kässää?

Kuinkahan monessa alakoulussa on kässää 1h valinnaisena?
Meidän koulussa sai kukin keksiä mitä tahansa valinnaiseksi taipuvaa. Ainoa ongelma oli, että ryhmässä tulisi toteutuessaan työskentelemään 24-28 oppilasta... Kiva homma kässässä!
Keksin keväällä kolme kurssia: Haluan tehdä hyvää (hyväntekeväisyysasiaa), Paperilla on enemmän kuin 2 puolta (paprun tekoa, origamia...) ja Langasta pinnaksi (neulonta ja virkkaus). Kahteen ekaan sain hajaääniä, mut viimeisellä olis jo perustanut kerhon.
Kävi siis niin, etten saanut valinnaista lainkaan. Siitä voisi olla jopa helpottunut, sillä oppilaita olisi käsissä niin paljon...

Opiskelukaverini koulussa valinnainen keskitettiin taito- ja taideaineisiin. Kässän otsikkona oli "Kässä on kivaa!"
Ja kurssi toteutui.

Netistä vinkkejä uuteen opsiin

Kaikkia opettajia taitaa mietityttää uuden opsin jutut.
Oletko jo löytänyt seuraavat vinkkipaikat?

Facebookissa toimii keskustelupalsta
Käsityön OPS 2016
Siellä ainetta opettavat pohtivat tällä hetkellä monimateriaalisuuden määritelmää sekä robotiikan opetusta.

Helsingin normaalilyseon käsityötaivas keskittyy enemmän tekstiileihin. Minna Matinlauri, joka opettaa koulussa, oli valtakunnallisen opsin tekijöitä. Katsaus hänen luokkaansa ehkä avaa opsin lauseita.

Käy kurkkaamassa!