Aloitin jo pari vuotta sitten erilaisten lehtijuttujen keräämisen, joissa esiteltiin jonkinlaista uutta ideaa opetukseen. Viime vuonna ainoa uudistus oli se, että oppilaat kuvasivat töitä ja työskentelyä kässäntunnilla tabletilla. Lähinnä itse sitten siirsin kuvat Porin Pedanetiin koulumme käsityö-otsikon alle.
Kesällä oli viimein pakko käydä kokoelmakansiota läpi ja karsia jyviä akanoista. Päätin, että uudistusta on tapahduttava. Keväällä oli jo sovittu, että käsityötunnit jaetaan kaikilla oppilailla (3-6 lk) kolmeen osaan:
Syksyllä kaikilla on niin kutsutut tekniikkajaksot tekstiili- ja teknisen työn materiaaleilla. Näihin siis lukuvuodesta kuluu noin 1/3 ja 1/3. Viimeinen 1/3 on puhtaasti oman projektin tekemistä annetusta aiheesta. Aiheet ovat pääosin vielä toistaiseksi auki...
Pikkusen porrastettiin projektityön aloitusta, joten tekniikkajaksoon jää oppilaalla (ja opella!) aikaa 10-12 viikkoa (20-24 oppituntia). Itselle tulee tunne, että on kaadettava oppilaille mahdollisimman paljon oppia, joka sotii erityisesti sitä vastaan, kun pitäisi opettaa ajattelemaan! Tekniikkajaksolla olen helposti lipsahtanut kaavamaiseen ja vanhahtavaan opetukseen. Onhan näin tapahduttua helppo lohduttautua sillä, että keväällä sitten oppilas käyttää omia aivojaan...
Taisteluni vanhoillisia työtapoja vastaan jatkuu... Mutta ei heitetä lasta pesuveden mukana!
(kuva Turun Puolalan koulusta: meillä ei ole älytauluja)
