Syyskokouskutsu...

... unhoittui kylläkin pistää tänne, mutta kerrotaan illasta näin jälkikäteen.

Kokouksessamme oli läsnä peräti kaksi hallitusaktiivien ulkopuolista jäsentämme! Piristävää nähdä uusia ihmisiä. Hallituksen kokoonpano ei muuttunut lainkaan. Samoin toimenkuvat pysyivät aiemmilla sihteerillä ja taloudenhoitajalla.

Kokouksen jälkeen nautittiin iltapalaa ja keskusteltiin esim. käsityöluokan remonteista ja arkkitehteista. Palattuamme luokkaan Satu Grönman esitelmöi tiivistetysti monimateriaalisuudesta ja Katri Arohonka avasi käsityötodellisuutta omassa työssään. 9 ammattilaisen voimin heräsi keskustelua juuri niistä mieltä askarruttavista asioista, jotka uudessa opsissa ihmetyttävät. Samoilla linjoilla jatkamme kevätkokouksessa!

Yhteistyökuvioita

Katri Arohonka (TOL:n varajäsen) ja Emma Koskinen (TOL:n varsinainen jäsen) kävivät eilen torstaina Raumalla. Vettä tuli ihan riittävästi matkalla, mutta missä 2 kässyä tapaa juttua riittää.

Meidät oli kutsuttu esittelemään Tekstiiliopettajaliittoa raumalaisille opiskelijanaluille. Vuoromme oli heti TAO:n puheenjohtajan jälkeen. Kodikkaassa TK-Killan opiskelijatalossa ryystimme alkuun kahvia ja piparia. Tekniset vempaimet ja yhdistysjyrä Emma toimivat moitteetta! Ihan heti kukaan ei luvannut jäseneksemme ;)

Nyt on mainoksen aika!

Sain muistutuksen, että joku tämän blogisivun linkeistä on vanhentunut. Korjasin sen, ja tajusin, että meidän yhdistyksellä on monia aktiivisia nettituottajia! Jos kaikissa maakunnissa ollaan näin aktiivisesti esillä, pitäisi ihmisillä olla saatavilla erittäin hyvä kuva siitä, mitä luokissa opiskellaan.

Katsastapa linkkilistaa ja käy kurkkaamassa eri koulujen ja käsityönopettajien luokkiin!

Vasara ikkunaan

Ilkivaltaan taitaa törmätä jokainen peruskoulun ope urallaan. Tuntuu siltä, että koulussa aikanaan viihtymättömät palaavat koulusta päästyään viihtymään koulun pihaan.

Omalla urallani olen törmännyt esim. vessan paperikaaokseen ja koulunpihassa poltettuun autoon. Koskaan luokkaa ei ole sekoitettu - paitsi tänään. Kengän pohjassa rahisi oudosti ja autojen äänet kuului tiellä. Valot päälle ja kas! - Ikkunan läpi oli heitetty vasara. Sitä ei oltu viety teknisen työn luokasta. Lasinsiruja oli kaikkialla...

Vähän erilainen maanantaiaamu.

Kun käsityö lähtee kotiin

Tämä ope välillä miettii, mitä käsityölle tapahtuu, kun oppilas saa sen kotiinsa. Yleensä sitä kärtetään heti kotiin, kun kidutan jokaista sanomalla, että viikon päästä. Ehtiipähän olla vähän ikkunalaudalla esillä arvioinnin lisäksi.

Usein siis innolla työ viedään kotiin, mutta mikä sen lähitulevaisuus on? Arvostetaanko sitä yleisesti kodissa vai odotetaanko sen unohtumista lapsen mielestä, jotta se voidaan hävittää sopimattomana sisustukseen tai jotain?

Samaa pohdin joka kerta, kun oma lapseni (9 ja 11v.) tuovat käsityön kotiin. Ilolla se esitellään ja sitten vaivihkaa seuraan, minne lapsi sen itse sijoittaa. Ammattini tuntien, vanhempi lapsistani on lahjoittanut pari varhaisempaa työtä kouluuni malleiksi. Siellä ne ovatkin saaneet huomiota, ja ovat muiden ilona. Yksi hyvä puoli on myös se, että sieltä ne saa sitten tarvittaessa myös takaisin!

Töiden suunnittelussa mietin kotien täyttymistä kaikella tavaralla, ja yritän tarjota kotiluokkaan yhteiskäyttöön tai hyväntekeväisyyteen tekemistä. Sepäs vaan ei olekaan suosittua! Pitää kokonaan päättää, jos haluaa työn suuntautuvan kotia pidemmälle.

Tyttäreni sijoitti tällä viikolla koulusta kotiin tuomansa pikkuhyllyn näin.

Kansioita läjäpäin

Koulun kässänope jäi eläkkeelle ja toi kaaaaikeeen opiskeluaikaisista kässämatskuista lähtien koulun leikkuunpöydälle. Pikkuhiljaa olen neljää pahvilaatikkoa tyhjännyt, kun en raaski heivata sekajätteeseenkään. Muitakin luokassa kässää opettavia oon kehoittanut penkomaan itselleen opetusmatskua. Ei nähdäkseni ole kovinkaan kummoisesti kelvannut. Harrastusta on haitannut oppitunnit (?!) ja se, että omien tuntieni jälkeen luokassa pitää aina joku muu tuntejaan.

Olen löytänyt ihanaa 70-luvun nostalgiaa, vaivalla ja tarkkuudella tehtyjä tilkkuja sekä kaunokirjoituksella tehtyjä tuntisuunnitelmia, joita kukaan ei enää jaksa lukea. Hienoimmista esimerkeistä tullee vaikka upeita kortteja. Joku saattaa vielä luulla, että mä oon niin taitava ja viitseliäs ;)) No, onhan noita samantyyppisiä mappeja itselläkin riittävästi, ja vuosikymmenten materiaalit myös toisesta opetuskoulustani.

No, kaikkea ei voi säilyttää, kun luokassa oli jo ennestään kymmeniä mappeja sekä pikkulaatikoita täynnä jotain epäilemättä asiaan liittyvää. Niiden aika on sitten joskus, kun kaipaan lisää ilmaista harrastusta...

Ohjelmointi ja robotiikka

Onko ohjelmointi ja robotiikka päivän sanat käsityössä?

Toisessa opetuskoulussani oli Brotherin kirjova ompelukone. Kaikki siistissä ja täysin käyttökelpoisessa kunnossa! Kuvassa kokeilen vaaleanpunaisen satukissan kirjontaa. Ei ihan onnistunut. Oli tukikangas collegen takana, mutta silti veti ryttyyn niin, että korvien viimeistely sijoittui silmien ylle... Alusta liian löysällä vissiinkin...
Tästä se ohjelmointi kässässä monipuolistuu! Kun vielä pyydän Ompelukoneliike Juntusen tunnille toisiksi käsiksi, saadaan collegeshortsiin kivat pienet kuvat. Kysymys vaan kuuluu: Millä ajalla? Jätänkö virkkauksen (4h) pois? Mikä on arvokasta ja oppilaan kannalta järkevää?